Kela | toimeentulotuki kirjoitti:Hei!
Toimeentulotuen perusosan alentaminen ( Laki toimeentulotuesta 10 §) on poikkeuksellinen toimenpide, sillä toimeentulotuki on viimesijainen etuus, joka on tarkoitettu lyhytaikaiseksi etuudeksi ja auttamaan tilapäisten vaikeuksien yli tai ehkäisemään sellaisten syntymistä.
Kun harkitaan perusosan alentamista, lähtökohta on, että jokaisella on velvollisuus kykynsä mukaan pitää huolta itsestään ja omasta elatuksestaan.
Toimeentulotukilaissa on säädetty nimenomaiset perusteet perusosan alentamiselle. Kun nämä edellytykset täyttyvät, tulee arvioida, onko tuen alentaminen kohtuullista. Jos perusosan alentaminen esimerkiksi 20 %:lla olisi asiakkaan tilanteessa kohtuutonta, perusosaa voidaan alentaa myös vähemmän. Jos tuen alentaminen tekisi asiakkaan kokonaistilanteen kohtuuttomaksi, perusosaa ei tule alentaa. Perusosan määrää voidaan alentaa enintään 20 tai moitittavan menettelyn toistuessa enintään 40 %.
Alentaminen voidaan tehdä vain laissa mainituissa tai oikeuskäytännön perusteella niihin rinnastuvissa tilanteissa ja se voidaan tehdä enintään kahdeksi kuukaudeksi kerrallaan saman kieltäytymisen tai laiminlyönnin johdosta.
Alentaminen koskee ainoastaan toimenpiteen kohteena olevan henkilön perusosaa eikä sillä ole vaikutusta esimerkiksi muiden perheenjäsenien perusosiin. Ennen alentamista asiakkaalle pitää tiedottaa seurauksista, joita hänelle voi tulla kieltäytymisestä tai laiminlyönnistä, yksilöitävä laiminlyönti tai kieltäytyminen ja informoida alentamisen edellyttämästä kohtuullisuusharkinnasta. Asiakasta on myös kuultava ennen alentamista.
Ystävällisin terveisin
Eveliina | Kela toimeentulotuki
KELA:lla kestää kuukausia vastata aloituksen kysymykseen. Sen jälkeen vastaukseksi annetaan byrokratiarimpsu, joka oli jo tiedossa kaikille vähänkään asiaan perehtyneille. Kela tekee päätöksiä asiakasta kuulematta. Muun väittäminen on totuuden vastaista puhetta. Asiakasta ei tarvitse kuulla. Jos täytyy, niin Kela systemaattisesti ja tietoisesti laiminlyö tätä vaadetta. Päätöksiä voidaan myös tehdä vuosienkin ajaksi yhtäjaksoisesti ja on tehty. Enintään kahdeksi kuukaudeksi kerrallaan on retorinen harhautus, koska lakia tulkitaan siten, että päätös voidaan aina uusia kahden kuukauden välein.
Kelan vastauksessa ei ole mitään siitä, miten oikeutetaan eettisesti, että tuhansia suomalaisia elää vuosikaupalla alle 60%:lla asiantuntijoiden terveyttä ylläpitäväksi arvioimasta elintasosta. Ei ole myöskään vastausta siihen, että kuka tämän päätöksen on tehnyt/ohjeistanut ja miten kaksi eri tahoa voivat tulkita muuttumatonta lakia täysin päinvastaisesti. Onko ohjeistus tullut hallitukselta? Vai voivatko vaaleilla valitsemattomat viranomaiset tehdä näin fundamentaaleja sosiaalipoliittisia linjauksia? Kafkamaista, jos mahdollista. Yksittäisillä Kelan päätöksentekijöillä ei omaa harkintavaltaa päätöksissä ole. He ovat ylhäältä ohjeistettuja koneellisia kumileimaisimia.
Eilisistä Yleisradion Uudenmaan alueuutisista saimme ohimennen kuulla, mihin tämä voi johtaa. "Toimeentulotuen siirtyminen Kelalle on ollut yksi merkittävimmistä asunnottomuutta lisänneistä tekijöistä." Kun ihmiset eivät pysty elämään alle 60%:lla terveyttä ylläpitävästä elintasosta, niin he päätyvät elämään osin asumistuellaan. Tällöin lopulta vuokria rästiytyy ja vuokrasopimus irtisanotaan. Lopulta toimeentulotuen asiakas löytää itsensä kadulta ja kuvaan tulevat esimerkiksi päihteet, kuten Ylen haastatteleman nuoren miehen kohdalla.
Inhimillisen ahdingon lisääntyminen on selviö, ja se on myös selvä Kelan valinta, jolla pyritään motivoimaan toimeentulotuen varassa eläviä siirtymään toimeentulotuelta työnhakijoiksi. Aikomus ei kuitenkaan pelkästä aikeestaan muutu lopputulemaksi. Näitä ihmisiä ei käsitellä yksilöiden, kuten Kela tämänkin osalta virheellisesti väittää, vaan kategorisesti. Ei ole yksilöllistä arviota siitä, miksi ihmiset ovat näissä tilanteissaan ja pysyvät niissä. On vain tuomittavia lusmuilijoita, joita tulee rankaista alemmalla elintasolla kuin mitä on vakavista rikoksista tuomittujen vankien elintaso vankiloissa. Sillä ei ole mitään vaikutusta, onko lusmuilija pitkäaikaissyrjäytynyt, päihdeongelmainen, kroonisesti masentunut, autistinen, koulukiusaamisen johdosta ahdistushäiriöinen tai muuta tällaista, mitkä tekijät toistuvat toimeentulotuen pitkäaikaisasiakkaiden omissa kuvauksissa; hän on joka tapauksessa saman kategorian alainen, yksikkö ei yksilö. Kelaa puhuu korulauseita tätäkin asiaa vääristellen, ilmeisesti eivät itsekään koe, että toimintansa kestäisi eettistä päivänvaloa, koska sitä ei rehellisesti ja avoimesti aukikirjoiteta.
Myös taloudelliset säästöt ja työllistämisvaikutus ovat epäselviä. Onko Kelalla näyttää kahden vuoden jälkeen merkittävää työllistämisvaikutusta? Ei ole. Jos Ylen uutisen nuoren miehen kaltaisia kohtaloita on vähänkään enemmän, niin myös taloudellinen säästö on hyvin kyseenalainen. Puhutaan joistakin tuhansista ihmisistä kuukaudessa, n. 1%:n suuruisesta, vaikeimmin työllistettävästä osasta rakenteellista työttömyyttä. Heiltä 100-200 euron säästäminen henkilöä kohden kuukaudessa säästää vuositasolla muutaman miljoona euroa. Promillen murto-osan valtion budjetista. Olettaen, ettei ulkoiskustannuksia ole. Niitä tietenkin on, jos esimerkiksi asunnottomuus ja päihdeongelmat lisääntyvät. Kun toimeentulotukipäätökset olivat sosiaalitoimella, niin päätökset olivat yksilöllisiä ja asiakasta kuulleita. Silloin koulutetut sosiaalityöntekijät edellä mainituista syistä vastustivat tukien leikkauksia, koska ennustivat niiden pikemmin lisäävän inhimillistä ahdinkoa kuin työllisyyttä. Kela ei ota vastuuta yksilöiden kohtaloista. Ylen haastattelema nuori mies toteaa Kelan tuhonneen hänet henkisesti.
